Minut oikeastaan tunnetaan useista kymmenistä toinen toistaan upeammista kenkäpareistani sekä rokahtavasta tyylistäni. Olin aiemmin se tyttö joka ei todellakaan kotoaan poistunut kolitsiasussa, yöpuvusta ja kumppareista puhumattakaan. Ennen eteisen kenkähyllyä koristi upeat nahkanilkkurit, läjä converseja, korkokenkiä sekä balleriinoja. Henkarista löytyi useampia välikausitakkeja ihan vaan jotta sopisi eri kenkiin ja erivärisiin housuihin (jjjep jep).
Mutta miltä näyttääkään koiranomistajan eteinen?! Noh, asioihin on tullut pienenpieni muutos. Nyt kenkähyllyä koristaa lähinnä kumisaappaat, sorelin 100% vedenkestävät talvisaappaat(kokeiltu kahlata jopa joessa, ei tule vesi läpi ei), erittäin lämpöisistä crocsin talvisaappaista joista voinen todeta ainakin sen, ettei mulla ole koskaan ollut niin lämpimiä talvikenkiä, enkä pysty käsittämään miten aiemmat talvet olen pystynyt kulkea kolmen kilometrin matkan kouluun converseilla.. Avopuolisonkin kenkähyllystä löytyy sään kuin sään kestävät saappaat ja hänkin ihmetteli miten on pärjännyt joskus ilman. Henkarissa roikkuu koiran syömä untuvatakkini joka menee vielä vallan mainiosti tämän talven jos ei seuraavankin! Sään pitäviä vaatteita löytyy tuulipukua sekä softshell takkia .Hyllyä koristaa iso läjä erilaisia heijastimia, myös heijastinliivejä löytyy joka lähtöön. Naulakkoa koristaa myös mikrokuituliina koiran tassujen pyyhintää varten, äkkiäkös kurakeleillä huomaa tarvitsevansa just tälläsen.
Myös vaatekaappi on kokenut jonkinnäköisen uudistumisen fleecekerrastojen sekä nahkahanskojen myötä. Suurimmasta osasta vaatteitani olen luopunut kokonaan, huomasin etten yksinkertaisesti tarvitse niin paljoa, pärjään vähemmälläkin.
Karvanlähdön aikaan kotona saa imuroida oikeastaan päivittäin, kahdesti. Tämä onkin yksi syy siihen miksi imuria ei meillä laiteta hetkeksikään piiloon vaan se on aina valmiina toimintaan!
Sohvan ja sängynaluset saa iltaisin kontata tennispalloista ja luun palasista. Välillä lattiat näyttää lähinnä siltä, kun täällä olisi tapahtunut isompikin tapaturma; oikeat luut - oikeaa verta- onnellinen koira. Jotta tästä ei tehtäisi mitään sen kummoisempaa numeroa niin mainittakoon, että kyseessä on eläimien, lähinnä poron - ja hevosen luut.
Myös tyynyn alunen kannattaa katsoa ennen nukkumaanmenoa, sieltä saattaa löytyä mitä omituisimpia rakkaudella duunattuja pieniä ylläreitä, lemppari on ehkä puoliksi lussutettu lampaan sorkka. Välillä saattaa saada nassupesun kolmelta yöllä siksi, että nyt on muka kertakaikkiaan ihan pakko päästä ulos ja ulkona sitten todetaankin , että siellähän on satanut lunta ja tasan ainut syy miksi ulos piti päästä oli ne saakelin lumipallot, eikä ollenkaan se ensimmäinen ajatus mikä mielessäni vilahti nimittäin ripuli .
Vallu on tosin alusta saakka nukkunut yönsä hyvin. Ihan pentuna se heräsi aamu viiden-kuuden aikoihin tarpeilleen mutta jatkoi sitten unia. Nykyään se saattaa nukkua kymmeneenkin saakka heräämättä laisinkaan, keneltä liene oppinut moista. Eipä vapaapäivinä haittaa ollenkaan, ettei aamulenkille ole kiire vaan saa rauhassa valmistautua lenkkiin. Aikaisina työaamuina tilanne on tosin toinen, Vallua saa kirjaimellisesti vetää perässä pihalle..
Kotoa lähtiessä pitää muistaa muutama asia kuten jääkaapin ovien teippaaminen Myös koriste esineet on syytä nostaa pois koiran korkeudelta (tarvitsen siis jakkaran tähän hommaan vähintään, ellen jopa tikapuut). Kotiin tullessa vastassa on maailman onnellisin karvakorva häntä heiluen ihan kun ei koskaan oltaisi edes toisiamme tavattu, se tässä koiran omistamisessa on maailman paras juttu.
(( Tästä
päästäisiinkin Vallun eroahdistukseen, mikä
on vienyt tähän mennessä etenkin vanhasta kodista hurjan määrän tavaraa roskiin ja suoraan kaatopaikalle. Olisiko täällä halukkaita kuulemaan Vallun eroahdistuksesta ja miten siihen puututtiin?! ))
Minä itse koen olevani virkeämpi koiran oton myötä. Migreenit ovat vähentyneet huimasti sekä yleiskunto parantunut roimasti pitkien metsälenkkien ja pellolla tarpomisen myötä. Koira on opettanut minulle monia juttuja elämästä mm. miten nauttia pienistäkin asioista arjessa. Vallun "hymy" ja kaikki se iloisuus tarttuu hetkessä, metsälenkeillä ajatus karkaa äkkiä ja saa rentouttaa oman mielen täysin ja katsoa vapaana kirmailevaa karvakorvaa. Arkeen on tullut rutiineja, jotka ovat pitäneet mielen virkeänä niinä huonoinakin päivinä. Yleis fiilis on yleisesti ottaen tosi hyvä. Minä itse olen saanut ihan älyttömästi uusia kavereita sekä ihmisiä että koiria Vallun myötä. Sitä huomaa kuinka yhteisöllistä porukkaa koiranomistajat ja koiraharrastajat onkaan. Alkuun pelkäsin, että entä jos en osaakkaan. Tämä pelko osoittautui täysin turhaksi, apua saa oikeastaan mistä tahansa kun vaan uskaltaa kysyä. Etenkin internetissä on ihan älyttömän ihana ryhmä ihmisiä jotka välittää ja on valmiita auttamaan tarvittaessa kaikissa koiriin liittyvissä kysymyksissä ja huolissa.
Eli elämänlaadun voin sanoa parantuneen huimasti , vaikka takana on vasta yksi vuosi koiranomistajana.
Pahoittelen hirmuista taukoa tekstien välillä, tämä kuukauden työntekijä on ollut suhteellisen kiireinen viimepäivinä unelmiensa työvuorolistan kanssa ! Postausideoita saa edelleen ehdotella sekä kysymyksiä saa laittaa tulemaan hyvän maun rajoissa. Kysellä saa myös ask.fm:ssä josta minut löytää nimimerkillä nnnelliee
xxx
